Yhdeksäs pyörä
21.7.2006 | Luokat: Henkilökohtaisesti |Unioni-aiheinen lehtijuttu ja sen kuva toivat mieleeni hiljalleen virinneen arvostukseni pääministeriä kohtaan. Kaveri on väläytellyt parhaimpia puoliaan juuri EU-puheenjohtajamaan johtomiehenä. Sympatiani ei liity mitenkään pääministerin puoluekantaan, hänen mielipiteisiinsä ulkomaisten opiskelijoiden lukukausimaksuista tai kansanvaltaa pilkanneeseen silmälasien valitsemiseen.
Pääministeriys tuli hänelle yllättäen ja pyytämättä kuten muutama tapahtumaan johtanut asiakirjakin, ja vastentahtoisuus oli ilmeistä. Nyt hän on jo oppinut selvästi nauttimaan asemastaan, mikä on varmasti helppoa yhdeksäntenä pyöränä G8-kokouksen ydinpöydässä. Eikä hän häpeä huonoa englantiaan. Aina kun on mahdollista, hän pitää EU:ssakin puheensa suomeksi. Kunnioitettavaa toimintaa Suomessa, jonka asukkaat luulevat, että politiikkaa tehdään pikkutakeilla ja oikean värisillä solmioilla.
Parasta olikin pääministerin esiintyminen Euroopan parlamentissa. Suomeksi pidetyn puheen jälkeen haukkuja tietysti tuli, vähemmän asiasta, enemmän sen vierestä. Kun häntä arvosteltiin virkamiesmäisyydestä, kertoi hän tyylinsä olevan virkamiesmäinen. Suunnilleen samalla hetkellä aloin häntä pienesti ihailla.
Mutta niin. Pääministerin julkista kuvaahan minä tietysti arvostan, jos rehellisesti asiaa arvioidaan. Sekin saattaa olla jonkun keksintö, tiettyjen ominaisuuksien painottamista, toisten häivyttämista, julkiskuvan hallintaa. Jos näin onkin, miksi emme arvostaisi ammattilaisen työtä? Pääministerin tai imagokonsultin.
