.NMP.
Jatkuvasti elämän parasta aikaa

Millainen oikein on Suomessa joukkueurheilulla itsensä elättävän ulkomaalaisen oikeusturva? Muutama aika sitten luin lehdestä, kuinka koripallojoukkue erotti ulkomaalaisvahvistuksensa rattijuopumuksen vuoksi. Tänään tapaus oli taas esillä tai sitten näitä on useampia. Missä on ammattiyhdistysliike, kun pientä ja puolustuskyvytöntä sorretaan? Missä on hoitoonohjaussuunnitelma? Ei ole tainnut tämä koripalloilija käyttää työsopimustaan liitossa näytillä, jos sinne on päässyt pujahtamaan ehto rattijuopumuksen ja irtisanomisen syy-seuraus-suhteesta.

Kepeää aasinsiltaa pääsenkin yhdistämään kaksi lempiaihettani: Ammattiliittojen lehdet tulevat sopivasti samaan aikaan ja tarjoavat mahdollisuuden todelliseen vertailuun järjestäytymisvaihtoehtojen kesken. Milloinkahan liitot alkavat tosissaan kilpailla minusta? Nythän se valinnan paikka on edessä.

Ensimmäinen lehti on yleensä ohuempi ja aika usein kansiväritykseltään vihreä tai muuten tumma. Sisältönä minulle myydään elämäntapaa, joka on kierolla tavalla sidoksissa siihen, mitä olen tehnyt elämässäni suhteellisen lyhyen aikaa: tutkintoon opiskeluun. Opiskelijasivut luen yleensä itseäni huvittaakseni, vaikka ne eivät vitsejä sisälläkään. Toinen lehti on paksumpi, ja viime aikoina postimies on jostain syystä laittanut ensimmäisen lehden tämän jälkimmäisen sisään, jos ovat sattuneet tulemaan samana päivänä. Tätä lehteä lukiessani saan yleensä tunteen taistelevasta ja voimakkaasta ammattiyhdistysliikkeestä. Ehkäpä isolla liitolla vain on tarpeeksi rahaa tehdä laadukasta lehteä. Luen poikkeuksellisella ammattitaidolla graafisesti suunnitellusta lehdestä työelämätietoa, joka saa minut tuntemaan ammatilliset kasvukipuni entistä selvemmin ja hieman jo kaipaamaan työelämän taistelukentille.

Parin päivän päästä postimies tuo musta hevosen, joka on tainnut voittaa sydämeni puolelleen. Pienen liiton lehti alkaa yleensä ajankohtaisella artikkelilla, johon on haastateltu ajankohtaista henkilöä. Sisäsivut ovat taattua järjestötaittoa ja artikkelit edellä mainitun ison liiton lehden pikkusiskoja omalta pikku sektoriltaan. Ilmeisesti työnantajani voidaan laskea tälle sektorille, joten valinta ei olekaan niin vaikea. Toivottavasti voin kuitenkin jäädä opiskelijajäseneksi niihin muihinkin liittoihin: kyllä niitä lehtiä iltakahvipöydässä mielellään lukee.

Perjantai vaihtui lauantaiksi ylioppilaskunnan vuosijuhlissa. Paikaltani, sieltä jostain käsittämättömän kaukaa, seurasin pääjuhlan tapahtumia. Palkittu mies kertoi mielenkiintoisen tarinan oululaisista virtahevoista, jotka syövät koko Pohjois-Suomen ruohot, jos vain pääsevät ainoan kulkukelpoisen solan tukkineen ylioppilaskunnan ohitse. Oulu-keskeisyyttä voi tietysti pitää Helsinki-keskeisyyden hassuna metaforana, mutta tarinasta voi ottaa myös opikseen. Virtahevot ovat olleet mielessäni, kun olen odotellut ylihuomista Puolen Suomen korkeakouluopiskelijoiden neuvoston eli PUSUKONEen tapaamista.

Vaikuttava kokemus oli teekkarikuoron Juice-tribuutti Valssaaja konepajalla. Myöhemmin hieman hämmästelin, miksi vaikutuin myös pateettisimmasta koskaan kuulemastani kiitospuheesta, jossa kerran opiskelijakuntanikin edustajiston kokousta johtanut opiskelijavaikuttaja muisteli menneitä ansiomerkki kourassaan. Opiskelijaliikkeen saavutuksista puhujan mieleen muistui kaksi järjestön sisäiseen toimintaan (tiedottaminen ja omistajapolitiikka) liittyvää teemaa. Edunvalvonta-osastolla oli ilmeisesti ylitarjontaa muisteltavasta.

Pitkästä aikaa kutsutut kunniajäsenet saivat miettimään, ketä oma organisaationi voisi kunniajäsenyydellä kunnioittaa. Lienee parempi, etten sano ajatuksiani ääneen enkä niitä näkyviin kirjoita. Kunniajäsenyys on kuitenkin eri asia kuin vuosittain jaettavat prenikat kymmenissä rinnoissa. Prenikkasirkus ei toivottavasti tosikko-opiskelijakuntaan leiriydy. Kuiskutin menomatkalla taksissa vieruskaverilleni, ettei opiskelijakuntaan ikinä perusteta sellaista luottamustehtävää kuin ”lipunkantaja”.

Kävin pääruoan jälkeen tervehtimässä paikallista rehtoria ja kertomassa, että hänen tervehdyksensä juhlassa oli niitä harvoja hetkiä, jolloin olimme mistään samaa mieltä. Tänä aamuna opiskelijakunnan hallitus vaihtoi edustajamme ammattikorkeakoulun ja yliopiston yhteistyöhankkeen johtoryhmässä.