.NMP.
Jatkuvasti elämän parasta aikaa

Tuntui hölmöltä jälkikäteen, kun taannoin vertasin lapsen tuomaa vastuuta lemmikkieläimistä kannettavaan vastuuseen. Yhtäläisyyksiä on kuitenkin muitakin. Vielä muutama vuosi sitten en olisi suostunut nukkumaan koiran ja kissan karvojen pehmustamassa sängyssä. Olisin myös poiminut huomaamani koirankarvat pois ruoista ja ruoka-astioista. Selvimmin huomasin ajattelun muuttuneen viimeisimmän muuttomme yhteydessä: Olin kaatamassa kahvia kertakäyttökuppiin, johon oli ehtinyt sujahtaa pohjalle koiran karva. Murtosekunnin mietittyäni kaadoin kahvin kuppiin enkä ajatellut karvaa juoma-nautinnon aikana lainkaan.

Eläimiin tottuminen on varmaankin vaikuttanut suhtautumiseeni puklattuihin vaatteisiin ja vuodevaatteisiin. Eihän se ole ihan niin justiin.

Neuvolatädin mukaan poika on yhtä hyvässä kunnossa kuin laitokselta kotiutuessaan eli priimaa tavaraa. Syntymäpaino on otettu kiinni ja ympäristöä tarkkaillaan kovasti.

Lapsen hoitamiseen liittyy paljon vahvoja mielipiteitä ja uskomuksia. Vastoin puritaanien sääntöjä annamme pojan esimerkiksi nukkua usein välissämme. Pahimmat käännyttämiset liittyvät varmaankin rintaruokintaan: Sairaala oli täynnä esitteitä ja julisteita, joissa saarnattiin äidinmaidon ihanuutta ja kaikkien kykyä oppia siihen. Siinä sitten heikommasti heruvat äidit saavat tuntea itsensä ali-ihmisiksi, kun eivät saa tissillään lasta ruokittua. Yhdessä julisteessa esitettiin imetystarina, jonka lopuksi lapsen kerrottiin "imevän kuin ammattilainen". En varsinaisesti halua pojastani imemisen ammattilaista. Äidinmaito on oikein hyvä juttu, mutta tuputtaminen ärsyttää helposti tässäkin.