Yökunta
12.7.2007 | Luokat: Opiskelijakunnallista |Opiskelijakunnan olemus on vaihteeksi mietityttänyt opinnäytettä työstäessäni. Jo aloittaessani aavistelin asiakalähtöisesti tehtäviensä ympärille organisoituvan organisaation ja laissa määrätyistä toimielimistä muodostuvan opiskelijakunnan yhteensovittamista haasteelliseksi. Ongelma ei ole suuri eikä välttämättä niin ongelmakaan, mutta esimerkiksi edustajiston alaisen vaalilautakunnan sovittaminen tähän palapeliin on muuttanut kuviota jo useaan kertaan.
Kun opiskelijakuntia oltiin lisäämässä lakiin, tehtiin mallisäännöt. Olin työryhmässä mukana niitä tekemässä, mutta oman opiskelijakuntani säännöistä tuli aika tavalla erilaiset. Nyt maailmalla liikkuu sääntöjä, joista tunnistan kaksi kopioitua lähdettä: mallisäännöt ja oman opiskelijakuntani säännöt. Prosessiorganisaation myötä sääntöjäkin tarkistettaneen hieman, lähinnä siksi, että niiden suhde lakiin ja toisaalta alemman tason säännöstöihin olisi entistä selkeämpi.
Tämä muistelu alkoi siitä, kun vertailin opiskelijakuntaa muihin kuntiin, valtakuntaan ja kuntaan siis. Aika moni oli nimittäin aikanaan sitä mieltä, että hallitus kutsuu edustajiston koolle, ja perusteli kantaansa valtioneuvoston ja eduskunnan suhteella. Meillä tämä koollekutsumisoikeus on ainoastaan opiskelijakunnan puheenjohtajalle, jolta muut voivat kutsua vaatia, jos pitävät sitä tarpeellisena.
Muutenkin opiskelijakunnan hallinnon vertaaminen valtionhallintoon on vaikeaa. Vastinetta presidentille on vaikea löytää. Ja kuka on valtion pääsihteeri? Onko jokaisella kansalaisella aloiteoikeus?
Jotkut opiskelijakunnat muistuttavat hieman kuntia päätöksenteossaan ja toiminnanohjauksessaan. Toiminnanjohtajan tai pääsihteerin nimikkeellä toimitaan näissä järjestöissä kuin kaupunginjohtaja ikään. Näin voi muutamista pääsihteerin ja toiminnanjohtajan (niin monessa opiskelijakunnassa kun toiminnanjohtajaa pidetäänkin…) hakukuulutuksista päätellä. Kunnat ovatkin opiskelijakuntia lähempänä kuin valtio siinä mielessä, että kummassakaan ei ole merkittävästi päätoimisia luottamushenkilöitä. Virkamiesjohdon asema ei silti ole samanlainen kunnassa ja opiskelijakunnassa - tai ei ainakaan saisi olla.
Vertailun lopputulos on mielessäni ollut se, ettei opiskelijakunnan toiminnanohjauksen ja päätöksenteon rakennetta voi kopioida muualta. Koska sen hakeminen puhtaasta yhdistystoiminnasta on väkisinkin menneisyyteen katsomista, on parasta luoda ihan omaa. Laki ja opiskelijakuntien omat strategiat antavat kyllä ainekset opiskelijakunnan perusarvoja toteuttavaan organisaatioon.
Kunnassa ja valtakunnassa on muuten automaatiojäsenyys ja jäsenmaksu.
