Suunnittelija mutta vain työn puolesta
16.8.2007 | Luokat: Henkilökohtaisesti, Opiskelijakunnallista, Päivätyö |Jatketaan yhtä eilisistä aiheista:
Ammattikorkeakoulun ratkaisu viestintäpalveluiden toteuttamisesta herättää intohimoja, mutta niin herätti aiempikin käytäntö. Nykyään viestintäpalvelut laskuttavat "asiakasta" kaikesta, mitä heillä teetetään, onpa kyseessä internetsivujen päivittäminen tai ilmoituksen julkaiseminen opiskelijoiden intranetissä. Aiemmin yksiköt maksoivat vuosimaksuja, mikä tietysti tuntui väärältä systeemiltä sekin. En tiedä, mikä käytännön pitäisi olla. Hyvää jälkeä siellä tehdään.
Sisäinen laskutus on viety vielä pidemmälle niissä ammattikorkeakouluissa, joissa sovelletaan tilaaja-tuottaja-mallia. Tämä tuntuu hullunkuriselta. Ammattikorkeakoulu panee rahaa taskusta toiseen. Ja todellisuudessa kyse ei ole edes ammattikorkeakoulusta vaan ylläpitäjästä, jonka taskuissa ne rahat kiertävät, sillä ammattikorkeakoulua ei kaupparekisteristä löydy. Tässäkin joku järki lienee.
Ilmoittelen piakkoin työnantajalleni, kuinka paljon työtuntejani voi lisätä. Kolmenkymmenen prosentin suunnittelijasta on tulossa vähän vähemmän osa-aikainen. Täytyy tunnustaa, että olen kova suunnittelemaan asioita eteenpäin, mutta silti minusta tuntuu, että elämä kuljettaa ihan omaa tahtiaan. On alettu opiskella, tehty järjestöharrastuksesta työ, menty naimisiin, vaihdettu kaupunkia ja saatu lapsi, ja kohta valmistutaan, mennään töihin, ostetaan auto ja asunto ja aletaan pitää oikeita kesälomia. Ei kai sellaista tarvitse suunnitella, kun se vain tapahtuu.
Tämä tuli mieleen, kun huomasin, kuinka hyvältä valmistuminen alkaa tuntua. Työllistyminen oikeisiin töihinkin näyttää yhä varmemmalta ja voin tyytyväisenä todeta, että siitä saan kiittää opiskelijatoimintaa. Eikä mitään tästä ole suunniteltu etukäteen. Minusta kun ei koskaan pitänyt tulla puheenjohtaakaan mihinkään.
