Hallittua johtamista
19.8.2007 | Luokat: Opiskelijakunnallista, Kapitalismi |Opiskelijayritys palaa kesälomalta ja hallituksen määrittelemien tavoitteiden täyttäminen alkaa. Hallitustyöskentely on kehittynyt tämän vuoden aikana, kun sitä on kehitetty. Olen pitänyt työskentelyn kehittämistä puheenjohtajan tehtävänä ja yrittänyt varmistua siitä, että hallitus tuntee vaihtoehdot tehdessään päätöksiä. Mitä vähemmän hallitukselle tuodaan asioita, joiden ratkaisuun on vain yksi vaihtoehto, sen parempi.
Korkeakouluhallitus on tässä mielessä oudompi tuttavuus. Kuten kaikissa korkeakouluissa, ammattikorkeakoulunkin hallituksen puheenjohtajana toimii rehtori. Hallituksen johtamisen lisäksi hän johtaa päätösasioiden valmistelua, tekee pohjaesitykset ja johtaa päätösten toteuttamista. Periaatteessa tämä ei eroa tehtävistäni osakeyhtiön hallituksen puheenjohtajana: kokoan asialistan, varmistan, että tarvittavat pohjatiedot ovat saatavilla, pyrin vetämään asian käsittelyn perusteellisesti mutta tehokkaasti, teen joskus pohjaesityksiä ennen kokousta ja usein keskustelua kokoavia esityksiä kokouksen aikana sekä seuraan päätösten viemistä käytäntöön.
Niin halutessaan korkeakoulun rehtorikin voi toimia näin. Toisin halutessaan hän voi toimia toisin. Rehtori on tiiviisti mukana asioiden valmistelussa ja pohjaesitykset kuuluvat yleisesti hallintokulttuureihin. Vaihtoehtojen esittely ja kattavan pohjatiedon esittäminen eivät välttämättä tunnu sellaisilta palveluilta, joihin hallitukset halutaan totuttaa. Keskustelu hyvän kahvitarjoilun ääressä, mukava kokouspalkkio ja muodollinen asema riittävät monille hallitusten jäsenille. Hallitukset, jotka osoittavat omaa tahtoa, tuomitaan epäpäteviksi veneenkeikuttajiksi. Joskus käy niinkin, että rehtori unohtaa roolinsa hallituksen puheenjohtajana ja asettuu sen ulkopuolelle sitä arvostelemaan. On toki ymmärrettävää, että valmistelijan ja toimeenpanijan rooleissa on helpompi syyttää huonosta päätöksenteosta kuin huonosta valmistelusta.
Kunnallisissa organisaatioissa itketään usein valmistelijoiden valtaa ja luottamushenkilöiden käyttämistä kumileimasimina. Millaista itku olisikaan, jos lautakunnan puheenjohtajana toimisi hallintokunnan johtaja tai kaupunginvaltuustoa vetäisi kaupunginjohtaja? Korkeakouluissa tällainen asetelma on totta. Vaatii aika paljon yhteisön keskustelukulttuurilta ja yhteishengeltä, että järjestely saadaan toimimaan.
Varsinkin elinkeinoelämän edustajilta hyvä korkeakouluhallituksen jäsenyys vaatisi paljon. Ei niitä asioita vaan tiedä, jos ei elä yhteisön arjessa (ko. laitoksessa aikaisemmin opiskelleet tai työskennelleet tietävät jo jonkin verran).
Kerran kuukaudessa kokoustaminen kahden vuoden ajan - siinä se monen osalta. Ne joista on oikeasti hyötyä pystyvät sparraamaan rehtoria ja/tai edes antamaan hieman näkökulmaa johdolle johtamisesta yhteisön ulkopuolella. Huonoimmillaan kyseessä on vain kiintiön täyttäjä.
Ehkä asiantuntijuutta ja perehtyneisyyttä ei näillä korvauksilla ja hallintomalleilla tule odottaakaan.
Oy-muoto voisi ammattimaistaa toimintaa, mutta myös keskittää valtaa liikaa (pois h-kunnan ja o-kunnan ulottuvista). Uskoisin, että ainakin varainkeruu- ja talouspuolella yleensä ammattihallituksesta olisi hyötyä, mutta korkeakouluyhteisön sisäisiin asioihin puuttuessaan niistä voisi olla myös haittaa.
Kriittisesti asioita tarkastelevia henkilöitä, jotka avaavat suunsa tilanteen tullen, ei ole riittävästi juuri missään. Haluaisin niitä amk-hallitukseen, o-kunnan hallitukseen ja aika moneen muuhunkin.
Perisuomalainen konsensus ilman keskustelua on pitemmän päälle hutera pohja.
Kommentoijana JM — 2.9.2007 @ 10.35
Lisäsin kommenttisi käsin, sillä jäit jostain syystä spämmiansaan.
Kommentoijana nmp — 3.9.2007 @ 15.14