Yhteistä liikettä
27.8.2007 | Luokat: Opiskelijakunnallista, Päivätyö |Pimenevien iltojen seminaari
Kesä päättyi seminaariin, jossa varovasti asetettiin maksuttomuustaistelua ammattikorkeakouluopiskelijoiden tehtävälistan kärkeen. Virolaisjärjestön kannustavien kuulumisten jälkeen (ja vähän ennenkin) hajanaisissa pesäkkeissä kytenyt palo levisi liekiksi vähän laajemmallekin, ja seuraavaksi pienet askelet odottavat ottajiaan opiskelijakunnissa. Tällä kertaa kampanjaa ei tee yhtenäinen graafinen ilme vaan yhteinen tavoite, joka tuntuu aidosti tärkeältä. Neljänkympin korotuksen jälkeen taistellaan periaatteesta, jota ei rahassa mitata.
Kesän päättänyt seminaari palautti jälleen mieleen senkin, mikä erottaa kehittyvät paikallaanpolkijoista. Yleisin huolenaihe tuntuu olevan se, etteivät edustajistot ole aktiivisia eikä kukaan muukaan ole aktiivinen. Itkeminen kuulostaa hassulta varsinkin silloin, kun aktiivisuuden eteen ei oikeasti tehdä mitään. Edustajistoilla ei ole valtaa, strateginen ja operatiivinen päätöksenteko tapahtuu hallituksissa, strategioissa korostetaan paikallisyhdistyksiä ja ihmetellään, miksi opiskelijakunnassa ei ole toimijoita. Hallituksia ja erityisesti niiden puheenjohtajia kuormitetaan kaikella mahdollisella bileiden järjestämisestä edustajiston aktivointiin. Huono johtaminen ja huonojen työolosuhteiden sietäminen on huipussaan, jos pitää tulla liiton tapahtumaan kaikkien kuullen itkemään jaksamistaan, hajoamistaan ja epätoivoaan tai jopa haukkumaan työkavereitaan. Eikö niillä ole kavereita, joille puhua?
Pohjimmiltaan oman opiskelijakuntani kehittämä työnjako on stressinjakoa. Minä stressaan omasta toimielimestäni, muut omistaan. Operatiivisessa toiminnassakin ydin- ja tukitoimintojen jako viedään aidosti resursseihin asti, jolloin niistäkin stressaaminen pysyy yhden toimijan kohdalla hallituissa rajoissa. Edustajistokin pysyy aktiivisena, jos sitä aktivoidaan teettämällä sillä sääntömääräisiä tehtäviä - ensin tietysti sille pitää antaa niitä.
Asioista tulee oikeita, kun niitä toistaa tarpeeksi kauan
OAMK, ei vaan Oamk, Oamk, Oamk, Oamk, Oamk, Oamk, Oamk, Oamk, Oamk, Oamk, Oamk, Oamk, Oamk, Oamk, Oamk, Oamk, Oamk, Oamk, Oamk, Oamk, Oamk, Oamk, Oamk, Oamk, Oamk, Oamk, Oamk, Oamk, Oamk, Oamk, Oamk, Oamk, Oamk, Oamk, Oamk, Oamk, Oamk, Oamk, Oamk, Oamk, Oamk.
