Saunaolut on päihteistä kunniallisin
16.9.2007 | Luokat: Lapsellista |Nikonpoika saunoi eilen ensimmäistä kertaa. Hän ihmetteli lämpöä äitinsä sylissä alalauteella (=porrasjakkaralla). Oikeastaan ensimmäinen kerta oli vain tutustumista uuteen huoneeseen, sillä löylyä ei saanut heittää. Jäbä ei hiiskahtanutkaan saunomisen aikana vaan katseli tarkkaavaisena ympärilleen. Samaan syssyyn kokeilimme suihkussa käyntiä eikä peduvadista kovaa vauhtia uloskasvava Miio pannut sitäkään pahakseen. Hiljaa vain makasi sylissä, kun lämminvesivaraajan viime rippeet valuivat iholla.
Saunalla on arvonsa, kun kotona ei ole sellaista. Saunakäynti jommankumman vanhempien luona tuntuu merkitykselliseltä, ja sitä luulee tulevansa puhtaammaksikin saunassa, kun erittää kuumassa hiet pois huokosistaan. Saunan väitetty rentouttava merkitys piilee minun uskoakseni (ja minun kohdallani) oheistoiminnassa: nautinto syntyy kunnolla vasta toisen ihmisen kosketuksesta, kiukaalta leviävästä saunatuoksusta, kylmästä oluesta tai jostain muusta, jolla tunnelmavalaistua kuumuutta täydennetään. Puhumattakaan koko ajatuksen absurdiudesta; istutaan alasti pienessä kuumassa kopissa ja kuumennetaan sitä lisää.
Pari viikko takaperin Raahen uimahallin saunassa 3-vuotias poika katsoi minua ja kysyi isältään, "miksi tuolla sedällä on karvoja mahassa". Isän selitettyä, että miehille joskus tulee karvoja mahaan, poika kysyi, tuleeko isillekin. Saattaa tullakin -vastauksen jälkeen poika tokaisi harmistuneena: "mutta minä en halua!"
