.NMP.
Jatkuvasti elämän parasta aikaa

Opiskelijakunnan edustajistovaali alkoi tänään ennakkoäänestyksellä. Vaalissa on useampiakin uutuuksia tänä vuonna: Ennakkoäänestys tapahtuu viikon aikana internetissä. Ehdokasta voi etsiä Osakolaisen vaalikoneesta. Äänestysohjeet annettiin kahdella kielellä (en ole varma, onko tämä aivan ensimmäinen kerta - en ole ajatellut asiaa aiemmin).

Ehdokasasettelu ja vaalikampanjatkin ovat menneet hieman eteenpäin. Neljän eri yksikön opiskelijoita on lyöttäytynyt yhteen Selkärankaisten vaaliliittoon. Tekniikan yksikön listalla on ulkomaalainen opiskelija. Selkärankaisiin kuuluu ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opiskelija. Sosiaali- ja terveysalan yksikössäkin tapahtuu viimein jotain. Selkärankaiset hyödyntävät vaaliblogia. Tekniikka julkaisi vaaliteemat, jotka herättivät huomiota jopa mediassa. Vaaliliitot ova ryhtyneet toimiin keskustelun herättämiseksi ja vaalitouhun näkyvyyden lisäämiseksi.

Toivottavasti kehitys ja aktiivisuus ei jää edustajistovaaliin vaan kantaa myös ensi vuoden toimintaan. Oman ryhmittymäni erityispiirteenä on monialaisuus ja toivon sen kertovan ehdokkaiden sitoutumisesta ensisijaisesti edustajiston työskentelyyn. Pelkkään koulutusalaan sitoutuminen on vuosien aikana vaikuttanut lähinnä esteeltä opiskelijan ja aktiivisen edustajiston välillä. Jospa ihmiset löytäisivät omat teemansa ja tekisivät työtä johdonmukaisesti niiden puolesta. Jostain syystä kaikki kehitys ja innostuneisuus muistuttaa kaikkien aiempien vuosien kehityksestä ja innostuneisuudesta. Kaikista onnistumisista huolimatta edustajisto kokoontuu joka vuosi ainakin kerran päätösvallattomana. Hetkittäin uskon, ettei tämä tosiasia muutu vieläkään.

Mistähän tämä kyynisyys on tarttunut? Omasta puolestani ajattelin tehdä vielä vähän aikaa parhaani, kunnes siirryn tekemään sitä johonkin muualle.

Katri Ylanderin uudessa kappaleessa on hyvät säkeistöt ja kammottava kertosäe. Pahinta ei ole edes se, että biisi kuulostaa aivan Kaija Kärkisen laulamalta. Hirveintä on sävellys, joka kuulostaa Ile Kalliolta.

Olen jo jonkin aikaa hirveitä biisejä kuullessani yrittänyt kuvitella Kari Tapiota esittämään niitä. Yleensä se muuttaa kaiken hiukan paremmaksi.

Pääsin Kajaaniin. Minulla on kahden hengen huone kahdella kylpyhuoneella ihan omassa käytössä. Kun vielä huomioidaan auditointiryhmän kokouksissa nauttimamme eväät, en usko, että satasten arvoisista taksilaskuista tulee sanottavaa.

Poika tippui eilen muuten sängyltä. Hän oli matkannut parivuoteen laidalta toiselle ja mätkähti mahalleen. Otsassa on sarvi ja nenässä ruhje. Muuten selvittiin huudolla.

Olen eilisestä lähtien ollut ammattikorkeakoulussa virallisesti enemmän suunnittelija kuin opiskelija. Työaikaa on nyt 60 prosenttia kokopäiväisestä.

Törmäillään 

Lauantai-iltana skootterikuski ei huomannut edelle kulkevaa perhettä vaan ajoi suoraan selkääni. Kaatuessani vein mukanani Miion vaunut, joissa nukkuvan pojan maailma kellahti yhtäkkiä kyljelleen. Omat kivut tulivat viiveellä, sillä säikähdystään huutavan pojan rauhoittaminen tuntui koko elämältä juuri silloin. Skootterin järkyttynyt teinikuljettaja kuuli kyllä kunniansa. Järkytyksen hieman tasaannuttua tajusin vaihtaa hänen kanssaan puhelinnumeroita.

Kohtaus paljasti mielenkiintoisia asioita minun ja Milkan suhtautumisesta. Vaimo huomasi myöhemmin, että hänen väristyksensä tulivat tilanteen jälkeen, kun taas minä oli ehtinyt huutaa solvaukseni jo ennen kuin skootteri oli pysähtynyt. Pyysin purkaustani myöhemmin anteeksi, sillä järki tuli tilanteeseen Milkaan verrattuna käänteisessä järjestyksessä.

Jos poika ei olisi ollut ensimmäisenä huolehdittavana, olisin todennäköisesti tehnyt törmääjälle (kuskille tai ajoneuvolle) jotain tyhmää. Tapauksen jälkeen olen väistänyt skoottereita pientareelle asti ja vilkuillut taakseni jokaisen moottorinäänen kuullessani.

Kynäillään

Sain osuuteni seuraavasta Osakolaisesta valmiiksi. Lähetin työläimmän artikkelini journalistiystävän tarkistettavaksi ja sain murska-arvostelut. Kieritin koko rakenteen uusiksi. Päätoimittajalle kelpasi. Olisikohan alkuperäinen kelvannut?

Gradun tekijä oli löytänyt internetistä erään vanhan artikkelin, jonka olin kirjoittanut Osakolaiseen. Aiheena oli ammattikorkeakouluopiskelijoiden identiteetti ja asetelmana yhteinen identiteetti vastaan tutkintoidentiteetti. Saamani sähköpostiviestin mukaan henkilö haluaa tarkentaa lähdetietojaan, jotta voi käyttää kirjoitustani ylempään ammattikorkeakoulututkintoon opiskelevien identiteettiä käsittelevässä gradussaan.

Rasittava matkailupäivä alkoi tänään puoli viideltä. Kahden tunnin kuluttua olin jo Oulunsalossa jonottamassa turvatarkastukseen. Lentomatkailuun erottamattomasti nykyään kuuluvat koskettelukokemukset (ruumiintarkastukset) ja muu alentaminen kirvoittivat jopa pari säettä sanataidetta myöhemmin julkaistavaksi.

Päivään sisältyi kaksi mielenkiintoista kokousta: auditointiryhmän ja SAMOKin koulutuspoliittisen työryhmän kokoontumiset. Hukkaan heitetyltä tämä päivä ei missään tapauksessa tunnu, vaikka juuri nyt väsymys ja rikkinäisyys ovatkin ensisijaiset olotilat. Tehokkaiden kokousten lisäksi puhuin pari tehokasta puhelua ja lähetin pari tehokasta sähköpostia. Tätä kirjoittaessa keinutan jalallani tehokkaasti Nikonpoikaa istuimessaan.

Tajuan vaaran tulla tulevaisuudessa huonoksi isäksi, sillä en vieläkään voi sietää tauotta ja kuuluvalla äänellä julkisessa kulkuvälineessä puhuvia lapsia. Paluumatkalla Helsingistä toivoin ensimmäistä kertaa, että paineenvaihtelut tukkisivat korvani oikein kunnolla. Kymmenvuotiaan moppitukkanulikan tarinointi tuli kuitenkin läpi.

Hankimme eturivin paikat Ismo Alanko Teholla -kiertueen Raahen keikalta. Kallista oli mutta kannattaa varmasti.

Minusta voisi tulla aika hyvä kysymysten esittäjä. Kokoan Osakolaiseen uutisia ja kirjoitan teema-artikkelia, ja olennainen osa työskentelyä on haastatteleminen. Kysymysten pitää olla teräviä. On varmistauduttava siitä, ettei vastaaja pääse luettelemaan ympäripyöreyksiä eikä vaarana ole tietotulvaan hukkuminen. Liian laajat kysymykset eivät houkuttele vastaamaankaan - varsinkin, jos luottaa sähköpostiin viestinnän välineenä. Asenteellisuuttakin on yritettävä välttää, jos haluaa, ettei vastaaja asetu heti puolustuskannalle vaan kertoo rehellisesti mielipiteensä tai tietämänsä tosiseikan. Liian terävät kysymykset paljastavat ennakkokäsityksen, mikä ei aina ole hyväksi.

Kysymysten miettiminen on menossa auditointiprosessissakin. Kajaanin ammattikorkeakoulun laadunvarmistusjärjestelmä joutuu pian kysymysten ristituleen ja minun pitäisi laatia niistä viidesosa. Täytyy tunnustaa, että nyt mennään osittain osaamisen rajoilla. Mutta näinhän sitä rajaa siirretään.

Samaan aikaan toisaalla: Hirviaidan tuolla puolen.

Tottumus on toinen luonto. Vai mikä muu selittää sen, että vanhempieni luona yökyläillessä työnnän hammasharjan yhä sille varattuun telineeseen, vaikka harja ei todellakaan ole jäämässä heidän luokseen? Asuin talossa viimeksi kolme ja puoli vuotta sitten.

Tottumisesta on kyse myös siinä, kun heiluttelen kaupassa ostoskärryjä aivan kuin vauvaa nukuttaisin. Samaa teen lastanvaunuilla, olipa niissä poikaa tai ei. Ja jos jalan lähellä on vauvanistuin, keinutan sitä vaistomaisesti tyhjänäkin.

Nikonpoika täytti eilen neljä kuukautta ja ryömi juhlan kunniaksi ensimmäistä kertaa sängyn laidalta toiselle. Päivän saavutuksiin kuului myös limppaaminen isän silmään ja kunnon hekotusnauru, kun isä kostoksi pärisytti pojan mahaa.

Olen taas alkanut tarkistaa, hengittääkö Miio nukkuessaan. Asiaan vaikutti viimeksi katsomamme elokuva, jossa kuoli lapsi. En pysty sivuuttamaan sellaisen näkemistä niin kuin ennen.

Otsikko on ote kansanedustajan puheenvuorosta eilisessä täysistunnossa. Ei kai siinä.

Kouluttauduin eilen korkeakoulun laadunvarmistusjärjestelmän auditoijaksi. Se - laatu, laatutyö, auditointi - on enemmän kuin mielenkiintoista. Liiketalouden koulutuskin antaa hyvän pohjan esimerkiksi laadunvarmistusjärjestelmän peilaamiseen asetettuun strategiaan ja valittuihin työkaluihin.

Tässä yhtenä päivänä havahduin koululla käydessäni ajattelemaan, millaisia asiantuntijoita oma koulutusohjelmani oikeastaan tuottaa. Aika moni (suurin osa?) siitä valmistuvista on lopulta kuitenkin niitä, joille strategiat, laadunvarmistus ja osaamisen johtaminen ovat vain hienoja sanoja, joita käytetään todellisen työnteon häiritsemiseksi.

Tämä pohdinta taisi alkaa opiskelijayrityksen hallituksen kokouksesta, jonka osanottajat kuuluvat strategioita ja muita yleviä sanoja ymmärtävään ryhmään. Käsittelimme yrityksen viisivuotisjuhlan budjettia, ja huomasin, että puheenjohtajakin saa ottaa itseään niskasta kiinni hallituksen kokousasioiden valmistelussa. Etukäteen pitäisi varmistaa ja ohjeistaa, että asialistalle tulevista asioista on tiedossa selkeät päätösehdotukset tai taustalla on muuten laaja valmistelu ja tarpeeksi näkökulmia päätöksentekoa varten. Mitään valtavaa ongelmaa kokouksessa ei eteen tullut; en vain ollut tajunnut pyytää selvää esitystä juhlallisuuksiin varattavista rahoista. Siinä sitten laskettiin, mihin on varaa.

Poika täyttää tänään neljä kuukautta. En nähnyt häntä eilen hereillä lainkaan. Omaa syytänihän se on ja syyllisyyttä siitä kannan.

Paitani rinnuksilla on puklia. Enpä tätä huomannut, kun aamulla puin.

Tietotekniikan koulutusohjelma Raahessa keräsi syksyn yhteishaussa 62 prosenttia enemmän hakijoita kuin viime vuonna.
Paikallislehti kehui tulosta loistavaksi, mitä se onkin. Täytyy vain toivoa, ettei tästäkin noususta jouduta kiittämään pakkohakujärjestelmää. Oamkissa tarjolla oli Raahen tietotekniikan lisäksi vain Oulaisten hoitotyö, joten pakkohakijoiden vaihtoehdot ovat vähissä. Toivottavasti saamme riittävästi motivoituneita opiskelijoita pääsykokeeseen ja lopulta opiskelemaan.

Opiskelijakuntatoiminta jakaa viimeisiä kokemuksiaan minulle toimi- ja aktiivikauden lähestyessä päätöstään. Eilen sain todistaa ylioppilaskunnan edustajiston kokousta. Lähdin pois kokoustaulla lähes neljän tunnin kokoustamisen jälkeen. Ne rakentaa tai hankkii jonkun talon. Olikohan se nyt historiallinen päätös tai jotain.

Sain seurata hetkeä ennen edustajiston kokousta myös hallituksen kokoustamista. Erästä edustajiston kokousasiaa koskeva pohjaesitys tehtiin tasan minuutissa, avaamisesta päättämiseen.

Lapset ilmeisesti muuttavat arvomaailmaa. Pohdimme eilen Milkan kanssa kissanpennusta luopumista. Eläinrakkaassa perheessä asiaan suhtaudutaan yllättävän rationaalisesti, sillä emme kumpikaan tunnusta kauheasti kiintyneemme pikku-Intoon. Kun on Miio, johon verrata, samoihin aikoihin syntyneet karvamöykyt eivät tunnu niin tärkeiltä ja rakkailta. Sanoipa vaimo, että voisi olla kokonaan ilman eläimiä vähän aikaa. Odotamme kuitenkin luonnollista poistumaa paitsi pikkukissan kanssa - sen saa, joka tarjoaa hyvän kodin.

Blogiani mainostetaan työ- ja opiskelupaikkani yhteisölehdessä ja verkkoversiossa näkyi olevan linkkikin. Mielenkiinnolla odotan, kuinka paljon tämä yllättäen ja pyytämättä tullut näkyvyys vaikuttaa kirjoitusten sisältöön. Onhan blogiani toki seurattu Oamkissa ennen tätäkin; eihän se muuten olisi päätynyt yhteisölehden juttuunkaan.

Olen jo jonkin aikaa huomioinut sanankäytössäni mahdollisuuden työllistyä ammattikorkeakouluun talven aikana kokopäiväisesti. Tai näin ajattelin, kunnes pohdin itsekseni ihan vakavasti, mitä sellaista haluaisin ylipäätään kirjoittaa, mitä en soisi työyhteisössäni luettavan. Sensuurikynnys on siis valittu jo silloin, kun päätin perustaa blogin omalla nimelläni. Blogit, jotka eivät halua millään tavalla vaikuttaa lukijoidensa ajatteluun, ovat minun mielestä turhia. Nimettömyydellä ei vaikuteta rakentavasti, tai ainakaan helppoa se ei ole. Luulenpa, että nimettömyys rasittaisi kirjoituksiani enemmän kuin omana itsenä esiintyminen. Henkilöllisyytensä peittäminenkin vaatisi erityisponnisteluja.

Aftonbladetin kirjoittaja lopetti oman ilkeilybloginsa, koska kyllästyi vastaamaan yleisön vaatimukseen ja ilkeilemään jatkuvasti piikikkäämmin. Ymmärrän häntä hyvin. Itse olen jättänyt asioita tietoisesti kommentoimatta blogissa, vaikka olen tiennyt joidenkin vakiolukijoiden sitä odottavan. En minä koko elämääni täällä elä.

Minä-sukupolvi 

Vauvat ovat vativaa ja itsekästä kansaa. Mitä eroa on sillä, että makaan sängyllä ja pidän poikaa sylissäni, ja sillä, että makaan sängyllä ja painan vieressäni makaavaa poikaa kaksi käsin hellästi itseäni vasten? Ero on Nikonpojan mielestä itkun arvoinen. Hänelle ei siis riitä pelkkä hellyys ja läheisyys, jotka ovat sylissä pitämisen perimmäiset tarkoitukset. Ei, isin täytyy osoittaa rakkautensa hellyyden ja läheisyyden lisäksi kuluttamalla voimiaan jäbän kannattelemiseen käsillään. Rakkaus ei riitä, on myös kärsittävä.

Sain tänään ensimmäisen hekotus-naurun, kun kertasin jäbän kanssa paikkakuntia, joissa hän on vieraillut ja joiden nimessä on r-kirrjain. Kotikaupunkimme Rraahen lisäksi poika on käynyt ainakin Torrniossa, Haaparrannassa ja Hyrrynsalmella.

Vanha saisi jo väistyäkin 

Opiskelijakunnan edustajisto kokoontui eilen ja pieneni 21-jäseniseksi. Aika monta vaalikelpoisuutta nimittäin todettiin menetetyiksi suorittamatta jääneiden jäsenmaksujen vuoksi. Edustajiston pienetessä sääntömuutosten hyväksyminenkin käy helpommaksi, sillä siihen vaaditaan hyväksyvä nyökkäys kahdelta kolmasosalta edustajistosta (ei vain kokoukseen osallistuvista). Silti muutimme eilen sääntöjä vajaalla väellä. Valitusaikaa on kolme kuukautta.

Tänään päättyi ehdokasasettelu ensi vuoden edustajiston valitsevaan vaaliin. Jos kaikki ehdolle ilmoittautuneet ovat vaalikelpoisia, koko ehdokasmäärä on 70. Ensimmäistä kertaa mukana on ulkomainen opiskelija sekä ylempää ammattikorkeakoulututkintoa suorittava sankari. Vaikka kahtiajako tekniikan ja muiden alojen välillä ei päättynyt vieläkään, yhdessä vaaliliitossa on ensi kertaa jopa viiden koulutusalan opiskelijoita. Aiemmin aloja ei ole sekoiteltu keskenään lainkaan. Kyseinen vaaliliitto onkin sitten vaalirenkaassa kolmen koulutusalapohjaisen liiton kanssa, ja kilpakumppaniksi jää ainoastaan tekniikan alan täsmälleen samansuurinen vaaliliitto. Kutkuttava asetelma.

Samaan aikaan toisaalla: Operaatio vessan sisustus.