Kyllä kolahti
23.10.2007 | Luokat: Henkilökohtaisesti |Törmäillään
Lauantai-iltana skootterikuski ei huomannut edelle kulkevaa perhettä vaan ajoi suoraan selkääni. Kaatuessani vein mukanani Miion vaunut, joissa nukkuvan pojan maailma kellahti yhtäkkiä kyljelleen. Omat kivut tulivat viiveellä, sillä säikähdystään huutavan pojan rauhoittaminen tuntui koko elämältä juuri silloin. Skootterin järkyttynyt teinikuljettaja kuuli kyllä kunniansa. Järkytyksen hieman tasaannuttua tajusin vaihtaa hänen kanssaan puhelinnumeroita.
Kohtaus paljasti mielenkiintoisia asioita minun ja Milkan suhtautumisesta. Vaimo huomasi myöhemmin, että hänen väristyksensä tulivat tilanteen jälkeen, kun taas minä oli ehtinyt huutaa solvaukseni jo ennen kuin skootteri oli pysähtynyt. Pyysin purkaustani myöhemmin anteeksi, sillä järki tuli tilanteeseen Milkaan verrattuna käänteisessä järjestyksessä.
Jos poika ei olisi ollut ensimmäisenä huolehdittavana, olisin todennäköisesti tehnyt törmääjälle (kuskille tai ajoneuvolle) jotain tyhmää. Tapauksen jälkeen olen väistänyt skoottereita pientareelle asti ja vilkuillut taakseni jokaisen moottorinäänen kuullessani.
Kynäillään
Sain osuuteni seuraavasta Osakolaisesta valmiiksi. Lähetin työläimmän artikkelini journalistiystävän tarkistettavaksi ja sain murska-arvostelut. Kieritin koko rakenteen uusiksi. Päätoimittajalle kelpasi. Olisikohan alkuperäinen kelvannut?
Gradun tekijä oli löytänyt internetistä erään vanhan artikkelin, jonka olin kirjoittanut Osakolaiseen. Aiheena oli ammattikorkeakouluopiskelijoiden identiteetti ja asetelmana yhteinen identiteetti vastaan tutkintoidentiteetti. Saamani sähköpostiviestin mukaan henkilö haluaa tarkentaa lähdetietojaan, jotta voi käyttää kirjoitustani ylempään ammattikorkeakoulututkintoon opiskelevien identiteettiä käsittelevässä gradussaan.
