.NMP.
Jatkuvasti elämän parasta aikaa

Istuin torstaina kokouksessa, jossa opetusministeriön edustaja kuvaili ministeriön korkeakouluvisiota vuodelle 2020. Tavoitteena on rajata ammattikorkeakoulujen määrä enintään 18:aan, luoda viisi korkeakoulujen yhteenliittymää sekä vähentää tutkintoon johtavaa korkeakoulutusta antavat paikkakunnat 50:een. Erään kainuulaisen ammattikorkeakoulun edustaja piti lukuja korkeakoulunsa loppuna. Itsetunto näyttää olevan kohdallaan.

Keskiviikkona kokoontui opiskelijakunnan edustajisto päättämään ensi vuoden päälinjoista. Kokouksen jälkeen tulevan edustajiston ryhmät tapasivat ensimmäisen kerran hallitusneuvottelun merkeissä. Kiireen lisäksi olen jättänyt kirjoittamatta näistä tapahtumista siitä syystä, etten tiedä, mitä sanoa. Jos nyt jotain yritän.

Eräs vanhempi kollega kommentoi sivusta seuraajana, että ”viimeinkin saadaan opiskelijakunnan hallitusneuvotteluihin oikeaa vääntöä”. Onhan se positiivista. Koko neuvottelukulttuuri on syntynyt täysin tyhjästä määrätietoisen synnyttämisen tuloksena. Tuntui kyllä hienolta katsoa, kun jokaisen - jopa vain yhden edaattorin paikan saaneen miniryhmän - edustaja oli neuvottelussa paikalla. Tapaamispohjainen neuvottelu oli tässä mitassa ensimmäinen laatuaan.

Kielteisiäkin puolia keskiviikkona kohdattiin. Ensimmäinen oikea neuvottelu toi mukanaan myös loanheiton ja huonot käytöstavat. Ensin näytti siltä, että nykyhallituksen toimien laillisuuden ja moraalisuuden kyseenalaistaminen pysyy teknisen oikeaoppisuuden rajoissa mutta eihän se pysynyt. Hallitus joutuu aivan oikein palaamaan aikaisempiin päätöksiinsä ja arvioimaan toimintatapojensa kestävyyttä. Tuohtumus ja huoli ovat oikeutettuja ja ymmärrettäviä tunteita silloin, kun on kysymys jääviydestä yhteisten rahojen jakamisessa avustuksina. Edustajiston kokouksessa herätettyä keskustelua hetken aikaa seuranneena ja ”lopputuleman” kuulleena sekä sen laineita hallitusneuvotteluissa väistelleenä kävi kuitenkin selväksi, ettei koko farssin tarkoituksena ollut epäselvyyden selvittäminen vaan epäluottamuksen kylväminen. Epäselvyyksiä selvitettiin ennen kysymällä asioista heti, kun ne ilmenivät, ja olettamalla, että kyseessä on tosiaan tarkoitukseton virhe tai väärinkäsitys. Tässä ei olisi kuitenkaan minkäänlaista dramatiikkaa, jota edustajistossa on hyvä olla. Ja kyllä tällaiset naiviudet on jo syytä unohtaa. Onhan yleismaailmallinen totuus, että jatkuva epärehellisyyteen törmääminen ja tottuminen tekevät ihmisen vähintäänkin epäluuloiseksi.

Täytyy kuitenkin korostaa, että olen saattanut ymmärtää edellä kuvailemani tapahtumat täysin väärin. Ei nimittäin olisi ensimmäinen kerta, kun teen hätäisiä johtopäätöksiä tällaisessa asiassa.

Jos ja (toivottavasti) kun tällä epäluottamuksen kylvämisellä ei ole mitään tekemistä käynnissä olevien hallitusneuvottelujen kanssa, neuvottelujen lopputulos on kiinni jostain muusta. Käytännössä kyse on yhdestä paikasta hallituksessa. Periaatteessa kyse näyttää kuitenkin olevan…öh, periaatteesta. Enemmistö edustajistosta on kaivautunut syvälle neuvotteluasemiinsa ja tämä vaikuttaa vähemmistöstä tietysti enemmistön diktatuurilta. Erimielisyydet koskevat - ei enempää tai vähempää kuin - demokratian määrittelyä. Toiset liittävät demokratian lähinnä enemmistön valtaan, toiset mandaattipaikkoihin. Toisille opiskelijakuntavaalien demokratia on jäsenistön vapautta muodostaa haluamiaan ryhmittymiä ja liittoumia, toisten mielestä puolet on jaettu opetusministeriössä koulutusaloja määriteltäessä. En usko, että kumpikaan puoli on tahallaan väärässä.

Hallitus saadaan opiskelijakuntaan ensi vuodeksikin. Uskon tilanteen olevan nyt poikkeuksellisen kärjistynyt. Pahimmat kärjet taittuvat, kun ”vanhemmat” toimijat (minä mukaan lukien) jäävät viimein pois muistoineen ja kalkkeutumineen. Tilalle jäävät uudet toimijat demokratiakäsityksineen, henkilökohtaisine suhteineen, rehellisyyksineen ja moraaleineen.

Demokratiankin uskon toteutuvan opiskelijakunnan henkilövalinnoissa. Jos näin ei käy, syy on nykyisessä edustajistossa, joka on hyväksynyt voimassa olevat säännöt ja vaalijärjestyksen. Jos demokratiaa ei ole rakennettu niiden sisään, uudella edustajistolla on edessään iso remontti.