Loppua kohden
26.12.2007 | Luokat: Pikkukaupungin valot, Kulttuurinkulutusta |Joulu tuli tänä vuonna kiitettävän nopeasti ja oli yhtä nopeasti ohi.
Luntakin sataa. Luonnon oma keinovalo pelastaa kaamokseen masentuneet. Tai se valaisee lohduttoman yksinäisyyden valkoisessa paljaudessaan. Onpahan nyt kuitenkin valoa pimeillä metsäpoluillakin.
Uudessa kotikaupungissani oli jotain puhetta kävelykadun talvivaloista. Niitä on jonkun mielestä tietysti liian vähän ja palavat turhan harvoin. Samaa laulua sai kuunnella edellisessäkin kaupungissa. Rotuaarin tähdet eivät ole teknologiakaupunkilaisille tarpeeksi hienoja ja näyttäviä. Suomalaiset ovat katsoneet liikaa elokuvia, kun eivät osaa tyytyä ympäristöystävällisempiin valaistusvaihtoehtoihin. Millähän pohjalla joulun henki on, jos se on kaupungin valoista kiinni?
Katsoimme eilen haukutun Kaksipäisen kotkan varjossa. Oli vaikea uskoa silmiään, kun niinkin tasokkaat näyttelijät esiintyivät historian surkeimmassa ja pateettisimmassa Suomi-elokuvassa.
