.NMP.
Jatkuvasti elämän parasta aikaa

Kirjoittamisen kynnys kasvaa sitä korkeammaksi mitä pidemmäksi kirjoittamattomuus venyy. Tämä ei johdu pakosta kirjoittaa vain valtavan merkittävistä asioista vaan siitä, että ehdin yleensä keskustella asioista joidenkin vakiolukijoiden kanssa. Sitten ei ole enää kirjoitettavaa, siltä tuntuu. Joskus sattuu toisinkin päin; aloitan keskustelun, mihin toinen osapuoli kuittaa, että ”luin jo blogistasi”. Tätä tapahtuu yhä useammin. Tauot saattavat olla siis paikallaankin.

Käytettyjen hakusanojen mukaan blogiani on viime aikoina käytetty lisätietojen antajana parissakin työnhaussa. Opiskelijayrityksen toimitusjohtaja- ja muut hakijat eivät ehkä vetäytyneet kilvasta näiden kirjoitusten vuoksi. Opiskelijalehden päätoimittajaksi saimme kuitenkin harmillisen vähän hakemuksia enkä voi olla miettimättä kommenttieni vaikutusta asiaan. Toisaalta syyttäisin mielelläni myös jotakuta muuta, eikä toisen syntipukin hakeminen lehden ympäriltä tuota edes vaikeuksia.

Elämme hassua aikaa. Opiskelijakunnassa teen opinnäytetyönäni strategian jalkauttamista. Opiskelijayrityksessä olemme päässeet mission, arvojen ja vision jälkeen työstämään strategisia tavoitteita. Tänään väännämme opiskelijakunnan lausuntoa ammattikorkeakoulun strategiasta. Nämä kaikki poikkeavat jotenkin toisistaan ja opettavat siksi eri asioita. Ehkä näistä syntyy jokin oma ”strategiaoppini” - ei niinkään opinkappaleeksi kouluun tai konsulttifirmaan vaan myöhempää käyttöä varten omaan päähäni. Joskus vielä perustan jotain omaa, jossa kertynyttä pääomaani hyödynnän. Se ei kuitenkaan ole se kulttuuriyhdistys, jonka perustamme syksyllä. Halukkaat voivat ilmoittautua mukaan - kiinnostus Oulun seudun ammattikorkeakoulun oppilaitos- ja opiskelijakulttuuria kohtaan riittää jäsenyyden saamiseksi.

Ennen viime torstaita en tiennyt, miltä telaketjufeminismi näyttää luonnossa. Nyt tiedän. Se näytti oikeastaan hieman erilaiselta kuin kuvissa; vanhemmalta, katkerammalta. Opintojen ohjauksen päivien pääpuhuja peitti tietoisen mutta pidättelemättömän narsisminsa alle monia hyviä juttuja, jotka eivät kyseisen sosiaalipsykologin väitteistä huolimatta ole mitenkään uusia ja ennen kuulemattomia. Viime aikoina olen tutustunut pintapuolisesti myös feministiseen itsepuolustukseen ja kuullut surkuttelevan tarinan aiheeseen hurahtaneesta tuttavasta. En muutenkaan pidä ihmisistä, joilla ei ole itseironian taitoa.

Kuulumisina kerrottakoon vielä, että meillä ei ole epäiltyä raskausmyrkytystä, kissamme asuu yhä ulkona ja muutama sivu opinnäytetyötä on jo kirjoitettu. Tällä viikolla mainittuja strategisia tavoitteita asettamaan kokoontuva opiskelijayrityksen hallitus on päässyt asian ytimeen jo parin ensimmäisen kuukauden kuluessa. Ansiotyössäni asian ydin löytyi viime viikolla.

Seuraava päivityskatkos ei kestä aivan viikkoa.

Uusi kotikaupunki näytti huonompaa puoltaan viime viikon lääkärikäynnillä, jolle Milka joutui yksin. Nauhurin kanssa monologia esittänyt lääkäri oli päättänyt jättää odottavien äitien herkistyneet tunteet huomiotta ja kertoi epämiellyttäviä ”totuuksia” vaimoni elintavoista. Testit paljastivat totuudet hätiköidyiksi. Olipahan kuitenkin yksi päivä jo pilattu.

Sikiön sydänäänikin oli normaali vaikka terveydenhoitaja kuuli joukosta ensin lisälyöntejä. Terkkarin tehtäväksi jäi sitten pahoitella huonosti käyttäytynyttä lääkäriä, jonka vastaanotolle useampi odottaja kuulemma kieltäytyy menemästä.

Internet ei yllä vieläkään uuteen asuntoomme. Kaiken pitäisi olla kunnossa, uusi modeemi on hankittu ja asennukset suoritettu, mutta mitään ei tapahdu. Vanha liittymä meni jo kiinni ja siinä samalla mail.suomi.net-sähköpostiosoite. Uusi on nmp[at]kotinet.com. Vaikeaa.

Kissa näyttäytyi eilen ja juoksi pois. Yritin lamauttaa eläimen heittämällä takin sen päälle mutta ruoja pääsi livahtamaan.

Väsymys iski viime viikolla. Matkustaminen, lyhyet yöt, monen yhteisön asioiden ajatteleminen ja muut ahdistukset herättivät pinnan alla maanneen stressin ja otin pari omaa vapaapäivää. Viimeistään erään sinivihreän ohjelman maininnat eräiden koulutukseen liittyvien perusperiaatteiden murhaamisesta lamauttivat ajattelun hetkeksi. Herkistyin jopa murhan inspiroiman muistokirjoituksen lukemisesta. Usko vaikuttamismahdollisuuksiin ja mahdollisuuteen saada aikaan ja pitää yllä mitään pysyvää sai ison iskun palleaan ja haukkoi hetken henkeään. Ei se siitä ole vieläkään täysin toennut.

Opiskelijalehden kevään viimeinen numero on ilmestynyt ja saatan lukeakin sen tässä vielä. Päätoimittaja vaihtuu samalla ja pääsemme näkemään, onko riippumattomalla opiskelijalehdellä riippumattomuudessaan muuta annettavaa kuin kliseisiä yhden hengen sisäpiirivitsejä. Tilanne on herkullinen, sillä opiskelijalehti on osoittanut olevansa muuntautumiskykyinen ja erittäin altis päätoimittajansa vaikutukselle. Luulisi, että joku haluaa tehdä asiat eri tavalla. Ehkäpä jotakuta kiinnostaisi edes orastavan ammattitaidon vahvistaminen opiskelijalehden pääjehuna. Se olisikin vaihtelua.

Yhdessä pienessä asiassa riippumaton opiskelijalehti kuluneen lukuvuoden aikana onnistui: Välillä osuvastikin maailmaa katsellut nimimerkki Taustapiru sai opiskelijakunnan puheenjohtajiston ja hallituksen puheenjohtajan epäilemään ja syyttelemään vuoroin toisiaan nimimerkin taakse kätkeytymisestä. Uskon näiden kahden muun - ainakin sen toisen - syyllisyyteen yhä. Omat esiintymiseni jäivät omalla nimellä kirjoitettuihin mielipidekirjoituksiin - silloin kun vielä luulin lukijapalautteella olevan kehittävää vaikutusta.

Viikko meni kissaa kotiin odotellessa. Se hyppäsi tai putosi edellisviikon lauantaina ikkunasta eikä osannut kiertää taloa, avata rapun ovea ja tulla kotiin. Viimeisin näköhavainto on keskiviikolta, jolloin säikytin sen tiehensä epäonnistuneella kiinniottoyrityksellä.

Parin päivän irtolaiselämän jälkeen jätimme pakoikkunan alle kupillisen raksuja, joka houkuttelikin kissan paikalle. Samalle selvisi, että sillä on seuraa - toivottavasti valkoinen kaveri on narttu eikä vaaranna Lunan viattomuutta. Savannin kuningatar ei anna ottaa itseään kiinni vaan kuuntelee maanittelujamme turvallisen välimatkan päästä. Tai kuunteli niin kauan kuin jaksoi meille näyttäytyä. Ruokakuppi on tyhjentynyt joka yö lähes kokonaan, mutta saatamme ruokkia myös rottia tai siiliä.

Tilanne on pannut miettimään, millä oikeudella kissaamme edes vaadimme takaisin kotiin. Ehkä se on onnellinen ulkona. Totta kai se on löytänyt lämpimän turvan, johon suojautua räntäsateilta ja raiskaajakissoilta. Vettä on ulkomaailmassa tarjolla - ja riistaakin, jos vaistot ovat sen verran heränneet, että Luna ymmärtää itseään pienempien mönkijöiden monet käyttötarkoitukset.

Pääsiäinen oli merkillisen unirikasta aikaa. Näin joka yö unta, josta muistin pätkiä vielä aamulla. Osa palasi mieleen jopa myöhemmin päivällä. Pääasiassa väkivaltaa (ja vähän seksiä) sisältäneiden unien joukossa oli ainakin yksi vauvauni, joka muistui mieleen vasta iltapäivällä.

Saimme vaunut. Kärryiksi ja rattaiksi niitä voi myös kutsua. Niissä on säädettäviä osia enemmän kuin ehtii käyttää. Aloin jo mielessäni pakata synnytysosastotavaroita pieneen laukkuun, joka roikkuu vaunujen kahvasta. En edes tiedä, mitä pitää ottaa mukaan.

Lapsi tykkää musiikista - tai inhoaa sitä. Liikkuminen on joka tapauksessa voimakasta, kun biisit alkavat paukkua. Musiikki on viime aikoina muistuttanut minua asioista, tuonut ihmisiä mieleen. Se ei ole ollut kaikkein riemukkainta muistelemista.

Ruotsin luennot on peruttu jo kolmatta viikkoa opettajan sairastamisen vuoksi. Ilmeisesti hän ilmoittautuu sairaaksi muutama päivä kerrallaan, joten sijaista ei hankita. Toivottavasti saan opintojaksosta kuitenkin lopulta hyväksytyn suoritusmerkinnän. Hyville oppimistuloksille tällä suullisen taidon opintojaksolla olen jo heittämässä hyvästejä.

Opinnäytetyön aihe hyväksyttiin ja sain jo opinnäytetyösuunnitelmani valmiiksi. Aloitusseminaari on tasan kahden viikon kuluttua.

Yhteishaun verkkolehti on pannut ihmettelemään journalististen taitojen tuhlaamista markkinointiin. Kollegan mielestä tuollaista pitäisi tehdä tuottamisen ja markkinoinnin osaamisella. Itse lisään listaan graafisen asiantuntemuksen. Journalistit saisi pitää kaukana näistä "kaikki on hyvin ja paremmaksi tulee" -julkaisuista.

Verkkolehti on C-kasettipyörityksen rinnalla oikein hyvä opiskelijarekrytoinnin väline. Kyynisesti ajateltuna lehti kertoo nykyisellään kuitenkin vain osaansa alistuneista opiskelijaparoista, jotka käyvät töissä tai ottavat lainaa elääkseen tai jotka venyttävät onnistuneesti penniä. Kaikki tämä saadaan vaikuttamaan paitsi normaalilta myös kivalta ja tavoiteltavalta. Jutut niistä, jotka yrittävät vaikuttaa systeemiin kokopäiväisen opiskelun ja työtä tasapainottavan vapaa-ajan puolesta, loistavat poissaolollaan. Monipuolinenhan lehti on mutta kyseenalaistaminen ja kriittisyys eivät siinä näy.

Puhdasta markkinointia, miksi valitan? Siksi, että markkinointi on tässä meidän koulutusjärjestelmässämme sysätty liiketalouden opintoihin. Nyt sitä tekevät viestinnän opiskelijat, jotka valmistuessaan "osaavat tehdä maailman ymmärrettäväksi" (lainaus: koulutusohjelman kuvaus hakijan oppaassa). Oulun seudun ammattikorkeakoulusta valmistuva osaa tehdä maailman ymmärrettäväksi vaaleanpunaisten silmälasien läpi ja toinen silmä suljettuna.

Minusta tuli pikkukaupunkilainen. Kuljen suuressa kaupungissa töissä. Yskin työmatkalla teräspölyt keuhkoista vetääkseni sellun hajun tilalle. Luulen, että otsassani lukee "Raahe". Luen Kalevaa ja tajuan kohta, ettei Kiikelin sulkeminen kesäöiksi liity minuun enää mitenkään. Suunnittelen meneväni kesällä Pekan päiville. Olen jo kartoittanut lähimmän pankkiautomaatin, postilaatikon, kaupan ja grillin. Ideaalia koirankusetuspaikkaa en ole löytänyt. En uskalla liikkua liian kauas kotoa. Raahe on huumekaupunki. Ainakin oli. Jani Wickholmkin on saanut Raahessa turpaansa.

Eilen loputkin tavarat löysivät paikkansa. Seiniä pitää vielä koristella mutta kotimme näyttää jo kodilta. Jokin ihme puuska sai minut kytkemään lamputkin kattoon jo kaksi päivää muuton jälkeen. Edellisellä kerralla taisi mennä kauemmin.

Suurta ahdistusta uudesta kotikaupungista ei tullut. Vielä.

Työ- ja koulumatkoilla olen lukenut pariakin opinnäytetyölähdettä. Lähetin tänään aiheen hyväksymisanomuksen ja yritän saada aloitusseminaarin kahden viikon päähän. (Olen muuten aika innoissani opinnäytetyöstä.) Prosessijohtamisen lisäksi tutustun hieman muutosjohtamiseen, prosessiajatteluun laadunvarmistuksessa sekä järjestön kehittämiseen. Nyt on jo tulossa se vaihe, jossa aihe ja lähdeaineisto alkavat paisua hiivaisen taikinan tavoin. On ehkä hyvä selvittää tämä vaihe alta pois jo nyt.