.NMP.
Jatkuvasti elämän parasta aikaa

Vaihdan kohta vaatteet ja suuntaan koululle juhlistamaan opiskelijayrityksen viisivuotista historiaa. Uskallan tunnustaa, että pakotan itseni siihen. Juuri nyt edustaminen ei niin sanotusti nappaisi. Olen kuitenkin kasvanut ammatillisesti sen verran, että uskon löytäväni jostain tarvittavan rutiinin. Ja siitähän saattaa tulla kivaakin.

Ainakin olen paremmin pukeutunut kuin taannoin erään ammattiliiton paikallistoimiston avajaisissa.

Opiskelijakunnan johtaminen on opettanut myös edustamista. Tärkeimmät huomiot liittyvät olennaisimpiin asioihin: Cocktail-tilaisuudessa (kukonhäntä viittaa drinkin drinkin koristeeseen, lähde: STT) ruokalajeja saa lastata päällekkäin. Small talk on sitä, että purjehtii keskustelun pintavesillä ja jättää syvällisyydet jatkoille. Hyviä puheenaiheita ja keskustelunavauksia voi surutta varastaa muilta - saavat olla vain otettuja, kun jutut kelpaavat kierrätykseen. Opiskelijatoiminnan ansiosta pidän myös punaviinistä, ruokajuomana ja yksinkin. Kerran join keiton kanssa ihan hyvää valkkariakin.

Ehkä olen tämän illan jälkeen entistä ylpeämpi opiskelijayrityksestä ja sen henkilökunnasta. Toivon niin. Olen pysynyt aika hyvin erossa juhlavalmisteluista, mitä nyt välillä sivusta huudellut ohjeita, kysymättä ja ärsyttävällä äänellä. Ja olenhan minä ylpeä meidän toiminnasta ja väestä. Toimeksiantojen hoitaminen ja yrityksen kehittäminen näyttävät olevan uomissaan, asioihin suhtaudutaan terveellä järjellä ja rennolla asenteella. Strategia-ajattelu on lähtenyt aika hyvin käyntiin. "Aika hyvin" siksi, että en oikein tiedä, kuinka kokonaisvaltaisesti strategia on hallituksessa ja "johtoryhmätasolla" omaksuttu. Yrityksen missio ("tapa oppia") on jäänyt kyllä elämään jokapäiväisessä puheessa, mutta yhteinen visio saattaa olla vielä vain sanoja paperilla. Toki siitä on johdettu strategisia tavoitteita, joiden seuraaminen on muodostunut hallituksen rutiiniksi.

Totta puhuakseni muistan itsekin ne tavoitteet paremmin kuin visiomme. Tietynlainen visiottomuus näkyy myös joissakin pienissä asioissa: Ikuisuuskysymys opiskelijayrityksen ja oikean yrityksen suhteesta on yhä ratkaisematta. Rahan makuun pääseminen saa helposti ihmettelemään, kuinka henkilöstöä sitoutetaan ilman rahaa. Ihmiset käyttävät toiminnassa osaamistaan liiketoimintaprosesseista, markkinoinnista ja asiakkuuksien hoitamisesta mutta esimerkiksi henkilöstöjohtamisen opintoja ja harjoitustöitä ei kovin usein kytketä opiskelijayrityksen arkeen.

Vaihdan nyt ne vaatteet. Joku pääsee valitsemaan kahden solmion väliltä.

Otsikko on ote kansanedustajan puheenvuorosta eilisessä täysistunnossa. Ei kai siinä.

Kouluttauduin eilen korkeakoulun laadunvarmistusjärjestelmän auditoijaksi. Se - laatu, laatutyö, auditointi - on enemmän kuin mielenkiintoista. Liiketalouden koulutuskin antaa hyvän pohjan esimerkiksi laadunvarmistusjärjestelmän peilaamiseen asetettuun strategiaan ja valittuihin työkaluihin.

Tässä yhtenä päivänä havahduin koululla käydessäni ajattelemaan, millaisia asiantuntijoita oma koulutusohjelmani oikeastaan tuottaa. Aika moni (suurin osa?) siitä valmistuvista on lopulta kuitenkin niitä, joille strategiat, laadunvarmistus ja osaamisen johtaminen ovat vain hienoja sanoja, joita käytetään todellisen työnteon häiritsemiseksi.

Tämä pohdinta taisi alkaa opiskelijayrityksen hallituksen kokouksesta, jonka osanottajat kuuluvat strategioita ja muita yleviä sanoja ymmärtävään ryhmään. Käsittelimme yrityksen viisivuotisjuhlan budjettia, ja huomasin, että puheenjohtajakin saa ottaa itseään niskasta kiinni hallituksen kokousasioiden valmistelussa. Etukäteen pitäisi varmistaa ja ohjeistaa, että asialistalle tulevista asioista on tiedossa selkeät päätösehdotukset tai taustalla on muuten laaja valmistelu ja tarpeeksi näkökulmia päätöksentekoa varten. Mitään valtavaa ongelmaa kokouksessa ei eteen tullut; en vain ollut tajunnut pyytää selvää esitystä juhlallisuuksiin varattavista rahoista. Siinä sitten laskettiin, mihin on varaa.

Poika täyttää tänään neljä kuukautta. En nähnyt häntä eilen hereillä lainkaan. Omaa syytänihän se on ja syyllisyyttä siitä kannan.

Paitani rinnuksilla on puklia. Enpä tätä huomannut, kun aamulla puin.

Opiskelijayritys palaa kesälomalta ja hallituksen määrittelemien tavoitteiden täyttäminen alkaa. Hallitustyöskentely on kehittynyt tämän vuoden aikana, kun sitä on kehitetty. Olen pitänyt työskentelyn kehittämistä puheenjohtajan tehtävänä ja yrittänyt varmistua siitä, että hallitus tuntee vaihtoehdot tehdessään päätöksiä. Mitä vähemmän hallitukselle tuodaan asioita, joiden ratkaisuun on vain yksi vaihtoehto, sen parempi.

Korkeakouluhallitus on tässä mielessä oudompi tuttavuus. Kuten kaikissa korkeakouluissa, ammattikorkeakoulunkin hallituksen puheenjohtajana toimii rehtori. Hallituksen johtamisen lisäksi hän johtaa päätösasioiden valmistelua, tekee pohjaesitykset ja johtaa päätösten toteuttamista. Periaatteessa tämä ei eroa tehtävistäni osakeyhtiön hallituksen puheenjohtajana: kokoan asialistan, varmistan, että tarvittavat pohjatiedot ovat saatavilla, pyrin vetämään asian käsittelyn perusteellisesti mutta tehokkaasti, teen joskus pohjaesityksiä ennen kokousta ja usein keskustelua kokoavia esityksiä kokouksen aikana sekä seuraan päätösten viemistä käytäntöön.

Niin halutessaan korkeakoulun rehtorikin voi toimia näin. Toisin halutessaan hän voi toimia toisin. Rehtori on tiiviisti mukana asioiden valmistelussa ja pohjaesitykset kuuluvat yleisesti hallintokulttuureihin. Vaihtoehtojen esittely ja kattavan pohjatiedon esittäminen eivät välttämättä tunnu sellaisilta palveluilta, joihin hallitukset halutaan totuttaa. Keskustelu hyvän kahvitarjoilun ääressä, mukava kokouspalkkio ja muodollinen asema riittävät monille hallitusten jäsenille. Hallitukset, jotka osoittavat omaa tahtoa, tuomitaan epäpäteviksi veneenkeikuttajiksi. Joskus käy niinkin, että rehtori unohtaa roolinsa hallituksen puheenjohtajana ja asettuu sen ulkopuolelle sitä arvostelemaan. On toki ymmärrettävää, että valmistelijan ja toimeenpanijan rooleissa on helpompi syyttää huonosta päätöksenteosta kuin huonosta valmistelusta.

Kunnallisissa organisaatioissa itketään usein valmistelijoiden valtaa ja luottamushenkilöiden käyttämistä kumileimasimina. Millaista itku olisikaan, jos lautakunnan puheenjohtajana toimisi hallintokunnan johtaja tai kaupunginvaltuustoa vetäisi kaupunginjohtaja? Korkeakouluissa tällainen asetelma on totta. Vaatii aika paljon yhteisön keskustelukulttuurilta ja yhteishengeltä, että järjestely saadaan toimimaan.

Kesäloma koitti opiskelijayrityksessä, ja kevätkauden päätteeksi hallitus viimeisteli strategian laatimista asettamalla kuluvan vuoden tavoitteet. Tasapainotetun tuloskortin mukaan jaetut tavoitteet vastuuttavat niin markkinointia ja henkilöstöhallintoa kuin muutakin suhdetoimintaa.

Väkevin vääntö hallituksessa käytiin tulostavoitteesta - hirvityksestä, jota ilman yritys on pärjännyt tähän asti. Minullekin on tavallaan ollut tärkeää, ettei yritys tavoittele voittoa, mutta tarvittavien investointien tekeminen on parhaimmillaan suunniteltuna toimintana ja siihen suunnitteluun sisältyy rahoituksen miettiminen. Tulorahoituksella eli voitolla voidaan tietysti tehdä monenlaisia asioita uusien (käytettyjen) työtuolien hankkimisesta aina hillittömään pröystäilyyn saakka. Itseäni rauhoittaa tieto siitä, ettei nyt asetettu tulostavoite ole omistajien osinko-odotusten synnyttämä.

Yritys haluaa ostaa omia osakkeitaan ja suurosakas - naapuritoimiston opiskelijajärjestö - haluaa myydä osan omistuksestaan. Kummankaan oikeushenkilön virallisista papereista ei näitä tahtotiloja voi todentaa mutta näin on puhuttu (asia ei siis ole salainen; yrityksen hallituksen puheenjohtajana näin olen päättänyt ja opiskelijajärjestön jäsenenä näin toivon). Omia osakkeita voi ostaa voitonjakokelpoisella rahalla, joten voittoa täytyy ensin tehdä. Aiempien vuosien voitot eivät enää osingoiksi kelpaa, vaan tänä vuonna pitäisi syntyä 2000 euron tulos. Seuraavan yhtiökokouksen täytyy sitten valtuuttaa hallitus osakekauppaan, jos ostoksille tosissaan halutaan.

Hallituksen kokouksen kiihkeässä keskustelussa tulostavoite pitkän tähtäimen tavoitteiden hyväksi pyrittiin asettamaan vastakkain lyhyen tähtäimen asioiden, kuten henkilöstön rahallisen palkitsemisen (ja sitouttamisen), kanssa. Hallitus toimi kuten hallitukset toimivat jyräten lyhytaikaisen hyödyn pitkäaikaisen hyväksi. Lähes vuosittain vaihtuva henkilökunta saa tyytyä palkitsemiseen, joka ei kehity eksponentaalisesti vuosi vuodelta. Keskustelussa toimitusjohtaja sai myös luvan selvittää, mitä kaikkea aiempien tilikausien voitolla voi tehdä. Strategiseksi tavoitteeksi asetetun investointisuunnitelman laatiminen on sitten helpompaa, kun tietää, millaiselle rahajoukolle reikiä etsitään.

Kipinä opiskelijayritysasioista kirjoittamiseen syttyi, kun kävin tarkastamassa yrityksen internetsivut. Kesälomista sivuilla tiedotetaan oikein kesäisesti huutomerkin kera, mutta asiakkaita ja muita sidosryhmiä kiinnostavat tarpeelliset yksityiskohdat, kuten kiireellisissä asioissa käytettävät yhteystiedot, puuttuvat. Toimitusjohtajan kanssa tiedottamisen kehittämisestä on jo puhuttu, joten tekemäni huomio ei ollut mikään sokki (tuo sana kuulemma kirjoitetaan oikeasti noin - lausuessa saa minun puolesta suhista, jos haluaa).

Kirjoittamisen kynnys kasvaa sitä korkeammaksi mitä pidemmäksi kirjoittamattomuus venyy. Tämä ei johdu pakosta kirjoittaa vain valtavan merkittävistä asioista vaan siitä, että ehdin yleensä keskustella asioista joidenkin vakiolukijoiden kanssa. Sitten ei ole enää kirjoitettavaa, siltä tuntuu. Joskus sattuu toisinkin päin; aloitan keskustelun, mihin toinen osapuoli kuittaa, että ”luin jo blogistasi”. Tätä tapahtuu yhä useammin. Tauot saattavat olla siis paikallaankin.

Käytettyjen hakusanojen mukaan blogiani on viime aikoina käytetty lisätietojen antajana parissakin työnhaussa. Opiskelijayrityksen toimitusjohtaja- ja muut hakijat eivät ehkä vetäytyneet kilvasta näiden kirjoitusten vuoksi. Opiskelijalehden päätoimittajaksi saimme kuitenkin harmillisen vähän hakemuksia enkä voi olla miettimättä kommenttieni vaikutusta asiaan. Toisaalta syyttäisin mielelläni myös jotakuta muuta, eikä toisen syntipukin hakeminen lehden ympäriltä tuota edes vaikeuksia.

Elämme hassua aikaa. Opiskelijakunnassa teen opinnäytetyönäni strategian jalkauttamista. Opiskelijayrityksessä olemme päässeet mission, arvojen ja vision jälkeen työstämään strategisia tavoitteita. Tänään väännämme opiskelijakunnan lausuntoa ammattikorkeakoulun strategiasta. Nämä kaikki poikkeavat jotenkin toisistaan ja opettavat siksi eri asioita. Ehkä näistä syntyy jokin oma ”strategiaoppini” - ei niinkään opinkappaleeksi kouluun tai konsulttifirmaan vaan myöhempää käyttöä varten omaan päähäni. Joskus vielä perustan jotain omaa, jossa kertynyttä pääomaani hyödynnän. Se ei kuitenkaan ole se kulttuuriyhdistys, jonka perustamme syksyllä. Halukkaat voivat ilmoittautua mukaan - kiinnostus Oulun seudun ammattikorkeakoulun oppilaitos- ja opiskelijakulttuuria kohtaan riittää jäsenyyden saamiseksi.

Ennen viime torstaita en tiennyt, miltä telaketjufeminismi näyttää luonnossa. Nyt tiedän. Se näytti oikeastaan hieman erilaiselta kuin kuvissa; vanhemmalta, katkerammalta. Opintojen ohjauksen päivien pääpuhuja peitti tietoisen mutta pidättelemättömän narsisminsa alle monia hyviä juttuja, jotka eivät kyseisen sosiaalipsykologin väitteistä huolimatta ole mitenkään uusia ja ennen kuulemattomia. Viime aikoina olen tutustunut pintapuolisesti myös feministiseen itsepuolustukseen ja kuullut surkuttelevan tarinan aiheeseen hurahtaneesta tuttavasta. En muutenkaan pidä ihmisistä, joilla ei ole itseironian taitoa.

Kuulumisina kerrottakoon vielä, että meillä ei ole epäiltyä raskausmyrkytystä, kissamme asuu yhä ulkona ja muutama sivu opinnäytetyötä on jo kirjoitettu. Tällä viikolla mainittuja strategisia tavoitteita asettamaan kokoontuva opiskelijayrityksen hallitus on päässyt asian ytimeen jo parin ensimmäisen kuukauden kuluessa. Ansiotyössäni asian ydin löytyi viime viikolla.

Seuraava päivityskatkos ei kestä aivan viikkoa.

Opiskelijayrityksen hallitus kokoontuu tiistaina lähinnä pohtimaan yrityksen missiota, arvoja ja visioita. Näitä pohdittiin jo valmistelumielessä viime perjantaina ja tänään sain viimein kirjoitettua puhtaaksi silloin hahmotellut kuvat ja kuvaukset. Sotkin niihin niin paljon omia näkemyksiäni, että katsoin parhaaksi merkitä sen paperiinkin.

Tyrkyttäytyessäni yrityksen hallituksen johtoon mietin, onko opiskelijayritys sosiaalinen sellainen. Mielessä oli opintojen alkuajan keskustelu, jossa eräs opettaja kyseenalaisti todellisten voittoa tavoittelemattomien sosiaalisten yritysten olemassa olon kokonaan. Toisaalta opiskelijayrityksen taloudellisen voiton tavoittelu ei näy kirjattavassa missiossa, omistajien saama hyöty ei kuulu arvoihin eikä visiossa haaveilla edes liikevaihdon kasvusta. Rahan tekeminen ei ole kiellettyäkään, mutta strategiaan kirjataan avainsanoiksi jotain ihan muuta. Omalla tavallaan sosiaalista liiketoimintaa siis - sanapari ei vain taida olla aivan kotonaan siinä kapitalismin kehdossa, josta tutkintoani haen.

Yksi sieluni tyhjistä kohdista täyttyi tänään, kun sain takaisin hallituksen puheenjohtajuuteni. Se ei ole se sama kuin ennen vaan astuin uuden organisaation johtoon. Mielenkiintoista siitä tulee, ensimmäinen homma on tehtäväjaon tekeminen toimitusjohtajan kanssa. Sellaisesta minulla ei ole kokemusta, mutta en usko siitä tulevan vaikeaa.

Samalla perustin uuden kategorian, jossa paljastan jatkossa opiskelijayrityssalaisuuksia.

Hallitustoiminnan ohjaava opettaja teki selväksi omat odotuksensa toiminnalle enkä osaa niihin sanoihin vastalauseita asettaa. Tasapainotetun tuloskortin avulla tulemme toimintaa ohjaamaan, kunhan ensin hahmotamme yrityksemme arvot, tarkoituksen ja tavoitetilan. Juuri sitä minäkin olin ajatellut. Kävin lyhyen keskustelun edeltäjäni kanssa ja sain vahvistuksen uudistusmielisyydelleni. Tällä kertaa uudistaminen ei kuitenkaan ala toimiston pöytäjärjestyksen muuttamisella. Niistä asioista saa vastata toimitusjohtaja tahtonsa mukaan. Minä päätän, missä huoneessa hallitus kokoontuu.

Uudistaminen alkaa kokousten valmistelusta. Jatkossa sitä tehdään enemmän.